Yleistietoa kryptovaluutoista

Kryptovaluutta on kryptografiaan perustuva digitaalinen virtuaalivaluutta, joilla on erilaisia ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia. Tällä hetkellä olemassa on liki 6 000 erilaista, aktiivisessa kehityksessä ja toiminnassa olevaa kryptovaluuttaa.

Tunnetuin kryptovaluutta on vuonna 2008 alkunsa saanut Bitcoin. Toisin kuin Bitcoin, monet muut kryptovaluutat, niin sanotut vaihtoehtovaluutat (altcoin) eivät toimi hajautetun yhteisön hallitsemina, vaan niiden kehitystä ja käyttöä ohjailee jokin tietty taho.

Vuonna 2020 maailmassa toimii yksi valtiollinen kryptovaluutta, Venezuelan Petro, mutta myös monet muut maat ovat tutkineet mahdollisuutta kryptovaluutan viralliseen käyttöön joko maan virallisen valuutan rinnalla tai sen korvaajana. Esimerkiksi Ruotsi on jo vuosia tutkinut mahdollisuutta niin kutsutun eKruunun käyttöön, ja lisäksi sekä Viro että Venäjä ovat osoittaneet kiinnostustaan teknologian hyödyntämiseen.

Kryptovaluutan arvo määräytyy markkinoilla sen kysynnän ja tarjonnan mukaan, ja lisäksi hinnoitteluun vaikuttavat omalta osaltaan myös esimerkiksi kyseisen valuutan enimmäismäärä, kierrossa oleva valuuttamäärä sekä valuutan louhinnan kustannukset. Elokuussa 2020 kaikkien kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo oli yli 338 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja Bitcoinin osuus tästä kokonaismäärästä oli hieman yli 60 %.

Kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo vuodesta 2013 lähtien
Kryptovaluuttojen yhteenlaskettu markkina-arvo vuodesta 2013 lähtien

Lohkoketjuteknologia

Yhtäläistä kaikille kryptovaluutoille on niiden arvotietokannan perustuminen lohkoketjuteknologiaan. Lohkoketjun merkittävin positiivinen ominaisuus verrattuna tavanomaiseen keskitettyyn tietokantaan on sen mahdollisuus yhdistää toisilleen tuntemattomat toimijat jotka voivat yhdessä tuottaa ja ylläpitää näitä hajautettuja tietokantoja.

On hyvä kuitenkin muistaa, että lohkoketju ei ole sama asia kuin kryptovaluutta, vaikka näitä termejä saatetaankin usein käyttää toistensa korvikkeina. Termi ”kryptovaluutta” lähtökohtaisestikin on hieman harhaanjohtava, sillä vaikka lohkoketjun käyttö ja kehitys alun perin tapahtuikin valuuttatarkoituksiin, hyödyntää moni projekti lohkoketjua nykyään myös monen muun arvon merkitsemiseen ja siirtämiseen, esimerkiksi kiinteistöjen tai ajoneuvojen omistuksen vahvistamiseen.

Laillisuus

Kryptovaluuttojen laillisuus vaihtelee maittain, mutta useissa maissa ne ovat joko laillisia, tai niitä ei ole suoranaisesti laittomaksi todettu. Tunnetuin poikkeus on Kiina, jossa Kiinan keskuspankki on tuominnut Bitcoinin käsittelyn laittomaksi kaikilta finanssialan tahoilta. Venäjällä kryptovaluuttoja ei ole kielletty, mutta muun kuin Venäjän ruplan käyttäminen maksuvaluuttana on laitonta.

Laillisuus Suomessa

Suomessa kryptovaluutat ovat laillisia, ja niitä verotetaan pääasiallisesti pääomatulona tai louhintatapauksessa ansiotulona. Verohallinnon ohjeistuksen mukaisesti kryptovaluutan arvonnousu realisoituu vaihdettaessa kryptovaluuttaa takaisin fiat-valuutaksi tai käytettäessä kryptovaluuttaa tuotteiden tai palveluiden ostamiseen.

Vaikka lohkoketjut toimivatkin pseudonyymisti, seuraa myös Suomessa poliisi kryptoverkoissa tapahtuvaa varainsiirtoa jahdatakseen veronkiertäjiä ja muita kryptovaluuttaa rikolliseen toimintaan käyttäviä. Useimmat välittäjät ja pörssit toimivat yhteistyössä poliisin kanssa rahanpesun ja muut rikollisen toiminnan estämiseksi.

Kryptovaluutan hankkiminen

Tavanomaisin tapa hankkia kryptovaluuttaa on ostaa sitä erilaisilta markkinapaikoilta, välittäjiltä tai pörsseistä. Tiettyjä kryptovaluuttoja on mahdollista myös louhia, eli hyödyntää tietokoneen laskentatehoa valuuttasiirtojen käsittelyyn ja verkon toiminnan turvaamiseen. Louhiminen synnyttää tietyllä ennalta määritetyllä tahdilla uutta valuuttaa, joka annetaan louhijoille palkkioksi. Tämän tyyppistä louhintaa tarvitaan Bitcoinin sekä muutamien muiden vanhempien kryptovaluuttojen verkon pyörittämiseen PoW-periaatteella (proof-of-work).

Lisäksi kryptovaluutalla palkkakulujen kattaminen kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta myös kryptovaluuttaan suoraan liittymättömillä aloilla, ja vaikka toiminta ei verotuksellisesti olekaan kaikkialla kannattavaa (esim. Suomessa tämä ei olisi tuloveroa, vaan pääomatuloa), on se tietyillä lainkäyttöalueilla mielekäs tapa palkanmaksuun pankkikulujen vähentämiseksi.

Vuoden 2017 aikaan myös niin kutsutut airdropit, eli kryptovaluutan jakaminen ilmaiseksi pääasiassa mainostarkoituksessa nosti suosiotaan, ja vaikka nykyään näitä ei enää käytetäkään yhtä laajalti, tapahtuu erilaisten kryptovaluuttaprojektien airdrop-jakoja silti varsin säännöllisesti. On hyvä kuitenkin muistaa, että monet airdropit vaativat henkilötietojen, ja mahdollisesti jopa oman passin tai ajokortin skannaamista jakoon osallistumiseen, eikä tämä silti takaa vielä kyseisen airdropin saamista. Monet tietoturva-aktiivit ovatkin vahvasti suositelleet, ettei tällaisiin airdropeihin kannattaisi osallistua, sillä rikollisen voivat hyödyntää kyseisiä henkilötietoja tulevissa huijauksissaan.

Verotus

Verohallinto on julkaissut 29.5.2018 ohjeen virtuaalivaluuttojen verotuksesta.[1]

Yleistä virtuaalivaluutan tuloverotuksesta: Tuloverotuksessa virtuaalivaluuttaa pidetään sen ominaispiirteiden vuoksi käyttäjien välisenä sopimuksena. Virtuaalivaluuttaa ei siten rinnasteta verotuksessa virallisiin valuuttoihin tai arvopapereihin. Käytännössä virtuaalivaluutan käyttöalaa ei ole rajoitettu, ja sen käyttö kuuluu osapuolten sopimusvapauden piiriin. Näiden seikkojen vuoksi ja tarkemman sääntelyn puuttuessa virtuaalivaluuttaa pidetään tuloverolakien soveltamistilanteissa luonteeltaan muuna, erikseen määrittelemättömänä ei-fyysisenä välineenä, jonka käyttäminen perustuu osapuolten väliseen sopimukseen.

Virtuaalivaluutan käyttö missä tahansa tilanteissa realisoi sen arvonnousun verotuksen. Virtuaalivaluutan arvonnousu realisoituu verotettavaksi jokaisella kerralla erikseen esimerkiksi sillä hetkellä, kun

a) virtuaalivaluutta vaihdetaan mihin tahansa viralliseen valuuttaan. Merkitystä ei ole sillä, jätetäänkö varat esimerkiksi välittäjän hallinnoimalle tilille vai siirretäänkö ne verovelvollisen tilille.

b) virtuaalivaluutasta luovutaan siirtämällä se toiselle osapuolelle hankkimalla joitakin hyödykkeitä tai palveluita.

c) virtuaalivaluutta vaihdetaan toiseen virtuaalivaluuttaan.

Verotuksessa jokaista verotuksen realisoivaa käyttö-, myynti- tai vaihtotapahtumaa käsitellään erillisenä tapahtumana. Jokainen virtuaalivaluutan käyttötilanne realisoi virtuaalivaluutan arvonnousun tai -laskun. Jos käytetty virtuaalivaluutta on hankittu useassa erässä, jokaisesta erästä realisoituva arvonnousu tai lasku on laskettava erikseen. Arvonmuutosta laskettaessa katsotaan virtuaalivaluuttaa käytetyksi siinä järjestyksessä kuin henkilö on ne hankkinut, jos hän ei muuta näytä.

Lähteet

[1] Virtuaalivaluuttojen verotus – Verohallinto, 29.5.2018

Päivitetty
Sidebar